Äidiksi tultuani yksi asia on tullut tutummaksi kuin koskaan. Se on läsnä jokaisessa päivässä, parhaina päivinä jopa kymmenen kertaa. Arvaatteko, mistä puhun? Kyllä. Kakasta.
Jokainen, joka on pessyt vauvan kakkapyllyn vaipanvaihdon yhteydessä tietää, että vauvankakan haju on täysin mahdotonta saada pois käsistä huolimatta siitä, kuinka monta kertaa ehdit pestä kätesi ennen seuraavaa kakkaepisodia. Kakka on siis läsnä hajun muodossa, vaikka sitä ei sillä hetkellä lähimailta löytyisi.
Kun taas kerran tänä aamuna löysin itseni kiekumasta: "Hyi, mitä tossa tv-tason reunassa on? Onko toi kakkaa!? Ei oo todellista! Ei, se olikin riisikakkua....", tulin ajatelleeksi, että eipä tästäkään kukaan etukäteen varoittanut. Nykyään nähdessäni ruskehtavan tahran huonekalussa oletan automaattisesti sen olevan kakkaa. Muut vaihtoehdot ovat epätodennäköisiä. Miten ihmeessä kakkaa sitten joutuisi huonekaluihin? Valottaakseni asiaa jaan kanssanne kertomuksen tämänaamuisesta vaipanvaihtotilanteesta.
Katsomme lastenohjelmia olohuoneessa ja ajattelen, että tässä Muumia tuijotellessa vaipanvaihto varmaankin sujuisi enemmittä taisteluitta. Tuumasta toimeen - riisun vauvalta housut ja avaan bodyn. Totean, että vaipassa on jotakin, joka tunnetaan nimellä Salakakka (sitä ei haista, ennen kuin sen näkee). Liisterimäistä tuotosta on edestä taakse koko vaipan täydeltä. Kurotan tv-tason päältä vaivihkaa kosteuspyyhkeet ja alan siivota sotkua. Vauva huomaa huijauksen ja yrittää kaikin voimin kääntyä selältä vatsalleen. Roikotan yhdellä kädellä vauvaa jaloista puoliksi ilmassa yrittäen varjella mattoa ja vauvan bodya sotkeentumasta kakkaan ja toisella käyttelen kosteuspyyhkeitä vimmaiseen tahtiin yrittäen eliminoida kakkavihollisen mahdollisimman nopeasti. Vauva vääntelehtii villisti ja nauraa. Juu, tosi hauskaa.
Kurotan varpailla kohti lattialla lojuvaa pyyhettä ja ujutan sen vauvan alle maton suojaksi. Prosessissa kuitenkin vauvan body pääsee livahtamaan alaselässä komeilevaan kakkatahraan, joten bodykin menee vaihtoon. Rullataan bodyn reunaa sisäänpäin niin, että kakkatahra jää rullan sisälle (näin kakkaa ei joudu hiuksiin bodya riisuttaessa - kantapään kautta opittu juttu).
Vauva päättää auttaa äitiä länttäämällä molemmat kätensä paljaaseen, vielä puolilikaiseen takapuoleensa. Siirrymme kylpyhuoneeseen jatkotoimenpiteitä varten. Vauva yrittää tapansa mukaan työntää nyrkit suuhunsa. Saan estettyä sen täpärästi taiteillessani hanaa auki ja säätäessäni vettä sopivan lämpöiseksi. Pestään kädet ja takamus.Vauvaa toisella kädellä lonkan päällä pidellen yritän pestä myös omat käteni suht puhtaiksi ennen kuin siirrymme takaisin olohuoneeseen puhtaan vaipan pukemista varten.
Puetaan vaippa rimpuilevalle ipanalle, pyyhitään otsalta enimmät hikikarpalot ja puetaan vauvalle puhdas body. Luin joskus jostain, että lapsen pukeminen on humoristisimmillaan kuin yrittäisi saada mustekalan kaikkia lonkeroita pysymään verkkokassissa. Kuvaus on äärimmäisen osuva. Ta-daa! Projekti on valmis! Huokaisen helpotuksesta ja vapautan vauvan, joka kiitollisena siirtyy pärisemään traktorinsa kanssa. Alan siivota taistelun tuoksinassa syntyneitä jälkiä. Kakkaa on todellakin joka puolella. Viiden minuutin kuluttua olen suht varma, ettei missään ole enää tahroja.
Mutta haju käsissä on ja pysyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti