Harva osaa kuvitella, kuinka poikki sitä huonosti nukkuvan vauvan vanhempana voikaan olla. Sitä on vaikeaa kuvitella itsekään niinä aamuina, kun takana on hyvin nukuttu yö ja olo on olosuhteet huomioon ottaen harvinaisen levännyt.
Paha, pitkään jatkunut univaje vaikuttaa elämisen meininkiin huomattavan paljon. Omalla kohdallani ensimmäisen väsymyksen merkki on, että minun on vaikeaa ymmärtää, mitä minulle sanotaan, painaa se mieleeni tai ylipäätään käsittää, että joku puhuu minulle. Saatan näyttää siltä, että kuuntelen ja ehkä ymmärränkin, mutta todellisuus on päinvastainen. Unohdan kesken lyhyen lauseen, mitä olin sanomassa. "Hei tiedätkö mi...öö... öö...". Onnekseni en pahimmassa univelkasuossa rämpiessäni ole joutunut olemaan kovin usein tekemisissä muiden, kuin lähimpien ihmisten kanssa. Veikkaan, että siinä helposti tulisi leimatuksi vähä-älyiseksi tai ainakin äärimmäisen omaperäiseksi, kenties päässään ääniä kuulevaksi hoidon tarpeessa olevaksi yksilöksi.
Univaje vaikuttaa paitsi muistiin ja keskittymiskykyyn, myös fyysiseen oloon. Joka paikkaa kolottaa, pahimpina päivinä kärsii rytmihäiriöistä. Olo on yleisesti ottaen voimaton ja sitä tuntee itsensä valmiiksi eläkkeelle. Tavarat putoilevat käsistä. Välillä törmäilen ovenpieliin, kun teen virhearvioinnin oven sijainnin suhteen. Kaiken kaikkiaan on yllättävää, että onnistun siinä olotilassa luotsaamaan koko kotisirkukseni läpi jälleen yhden päivän ilman, että kukaan päätyy ensiapuun tai unohtuu esimerkiksi kaupan kärryjen lastenistuimeen.
Olen huomannut, että pahimman väsymyksen kourissa kärvistellessäni vallan ottaa Automaattiäiti (tunnetaan myös nimellä autopilotti). Automaattiäiti osaa hoitaa kodin perustoiminnot ilman minkäänlaista tahdonalaista ajatusta tai kehon liikettä ja reagoida tavallisimpiin kodin katastrofitilanteisiin (kaatunut maito, päänsä kopsauttanut taapero, hiuksiin liimattu purukumi tms.) hätkähdyttävällä tehokkuudella. On verratonta löytää itsestään näinkin hyödyllinen ominaisuus. Saan olla kiitollinen, etten rättiväsypäivinä romahdakaan kuorsaten keskelle lattiaa, vaan hommat tulevat hoidetuksi. Jälkikäteen en muista mitään - sekin on siunaus!
Kaikesta huolimatta voi olla iloinen, että univajeen kourissa kamppailu on useimmiten ohimenevä vaihe, josta päästään viimeistään sitten kun lapsi pakkaa kamansa ja muuttaa muualle. Välillä myös yökukkujaksi leimattu vauva voi yllättää vanhempansa iloisesti ja nukkua viisikin tuntia putkeen.
Ah, autuutta!
Äiti vinkkaa: Etsi sinäkin sisäinen Automaattiäitisi. Ohjelmointia ja käyttöönottoa saattaa helpottaa pannullinen kahvia tai vaihtoehtoisesti kourallinen kofeiinitabletteja. Älä hätkähdä sydämen lisälyöntejä tai muistinmenetystä - tämä on normaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti