Raskausarvet

Apteekin hyllyltä löytyy nykyään useita vaihtoehtoja raskausarpien ehkäisyyn. Voiteiden ja öljyjen luvataan "lisäävän ihon elastisuutta" ja ties mitä muuta puppua. Voit lätkiä vatsallesi yhtä hyvin vaikka ehtaa voita ja glitteriä. Näin heti alkuun voin todeta, että paras keino raskausarpien ehkäisyyn on olla tulematta raskaaksi.  Arpia tulee, jos on tullakseen - rasvauksista ja muista tempuista huolimatta. Omat raskausvatsani ovat olleet niin suuria, että arpia on väistämättä tullut. Kaksi ensimmäistä venyttivät alavatsan ja kolmas päätti kasvaa himpun verran ylempänä vieden mennessään navan yläpuolisen sileän ihon.

Paljon kuulee puhuttavan raskauskilojen pudottamisesta ja "palautumisesta ennalleen". Totuus on, että harvan naisen vartalo palautuu koskaan täysin sellaiseksi, kuin se oli ennen raskautta, synnytystä ja imetystä. Toki palautumista ensimmäisen vuoden aikana tapahtuu, mutta täysin entisenlaista vartaloa ei koskaan tule saamaan. Ja se on okei. Miksi ihmeessä lapsen saaneen naisen pitäisikään näyttää samalta, kuin lapsettoman kanssasisarensa?

Yllä on kuva omasta vatsastani vuoden verran kolmannen synnytykseni jälkeen. Mummoani lainaten: "Tuo sinun mahahan on ku vanhalla mummolla!"  - ja niinhän se onkin. Aiemmin olin todella ahdistunut ja surullinen asiasta. Viime aikoina olen kuitenkin oppinut hyväksymään, että tällainen mun vartalo nyt on eikä se siitä märehtimällä muuksi tule muuttumaan. Venynyttä vatsanahkaa en voi kotikonstein täysin ennalleen muuttaa, mutta olen sen sijaan keskittynyt siihen, mihin voin vaikuttaa eli kunnon kohottamiseen, lihaskuntotreeniin sekä kiinteyttämiseen.

Raskausarvet tulivat minulle aikanaan järkyttävänä shokkina ja olen hävennyt itseäni hirvittävästi. Kukaan ei ollut kertonut, että raskaudesta jäisi jälkiä - ainakaan mitään näin valtavaa. Raskausarvista puhuttaessa kuvittelin niiden olevan pieniä, tuskin huomattavissa olevia vaaleita raitoja jossain kyljen seutuvilla. Väärin. Raskausarvet käsittävät pahimmillaan koko vatsan alueen ja sisäreidet haarasta polvitaipeeseen - näin kävi minulle. Arvet eivät aina vaalene vuodessa, kahdessakaan. Ja ennen kaikkea; arvet eivät koskaan katoa. Venynyt nahka voi palautua hieman, mutta aina sekään ei palaa täysin ennalleen.

Raskausarpiin tulee suhtautua tosiasiana, jota ei voi muuttaa. Oma keho pitää hyväksyä sellaisena, kuin se on - kaikkine ryppyineen ja arpineen. Murehtiminen ei kehon muutosta peruuta. Itse asiassa asiaa murehtimalla voi helposti tehdä elämästään todella ikävän. Jokaisen synnyttäneen naisen tulisi oppia ymmärtämään, että vaikka kehomme muuttuu, se ei tee meistä ihmisenä vähemmän epäkelpoja. Kukaan meistä ei ole ikuisesti 16-vuotias ja kaikki meistä muuttuvat. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän.

Jokainen arpi keholla kertoo omaa tarinaansa. Elämän merkit saavat näkyä meissä. Siinä ei ole mitään pahaa, väärää tai inhottavaa - sellaista elämä on. :) Sinä olet tuonut uutta elämää tähän maailmaan ja omistautunut lapsellesi. Se näkyy kehollasi. Arvet kertovat myös rakkaudesta.

Haastan sinut, äiti, seuraavanlaisesti: Kun ensi kerralla tulet suihkusta, pysähdy peilin eteen ja katso itseäsi ikään kuin ulkopuolisen silmin. Ilman ennakkoasenteita Mitä näet?